Suomen verkkouhkapelimarkkinoiden avaamisen osalta ei voi syyttää sääntelyviranomaisia siitä, että he katsovat naapurimaiden esimerkkiä. Ruotsilla onkin samanlainen historia valtion monopolista ja korkeista vastuullisen pelaamisen standardeista.

Mutta vuoden 2023 lähestyessä ja markkinoiden valmistautuessa avaamiseen, epäilyksen äänet kaikuvat alan sisäpiiriläisiltä, kuten lakimies Antti Koivulalta. Hänen mielestään Ruotsi kamppailee ”merkittävien haasteiden” kanssa mustan pörssin torjunnassa – ongelmien, jotka Suomi näyttää olevan valmis perimään.

Istuin Koivulan kanssa keskustelemaan hänen skeptisyydestään. ”Vaikka Ruotsin järjestelmä oli looginen lähtökohta, se ei ehkä ole paras vertailukohta, kun otetaan huomioon sen ongelmat laittomien sivustojen kanssa ja rajallinen vuoropuhelu sääntelyviranomaisten ja alan toimijoiden välillä”, hän sanoi.

Sen sijaan hän esitti Tanskan mallia parempana vaihtoehtona. Vuodesta 2012 lähtien Tanskan säännellyllä markkinalla on saavutettu vaikuttava 90 prosentin kanavointiaste. Miten? Tanskalaisen alan järjestön Spillebranchenin Morten Ronde kertoi minulle, että se johtuu ‘pelaajien käyttäytymisen seuraamisesta ongelmien ennustamisen sijaan’.

Kun Ruotsi kiirehti pandemiarajoituksia kuluttajille, Tanska vastusti niitä reaaliaikaisten tietojen perusteella, jotka osoittivat toiminnan muuttuneen vain vähän. Kontrasti herättää kysymyksen: voisiko samanlainen reaktiivinen politiikka vaarantaa myös Suomen tavoitteet?

Ruotsin malli tuo tosin myös etuja. Koivula viittasi suojatoimiin, kuten pakolliseen pelikieltoalustaan Spelpaus. Mutta kun asiantuntijat ovat jo varoittaneet, että Suomella ei ole konkreettisia täytäntöönpanosuunnitelmia, ehkä pohjoisempi naapuri olisi pitänyt näyttää tietä.